Kaiken keskellä, kaikesta huolimatta!

Kaiken keskellä -findie-elokuvaryhmän nettisivut ovat toistaiseksi naftaliinissa. Jotta vierailusi tälle sivulle ei olisi hukkaan heitettyä aikaa, lue seuraava mielipidekirjoitus nimimeltä Äkäpussi. Se on sadan vuoden takaa, mutta viestin punainen lanka on kaikista vuosista ja muuttuneista tavoista, sanonnoista, huolimatta sanojen seassa… Tai rivien.

Nappi, maailman keskipiste

En tarkoita tällä sitä mahtavaa kultamukulaa, tai edes -lanttia, jonka otaksutaan piilevän tämän maapallon keskellä, vaikka ei kukaan vielä ole sitä nähnyt. Jotakin löytöretkeä suunnitellaan sinnepäin paraikaa. On arvioitu, että sellainen kaivo tulisi maksamaan noin 50 000 000 puntaa. Sievoinen summa! Ei, tarkoitan paidannappia, joka on jokaisen porvarin pikkumaailman keskipiste.

Paljon on haettu, paljon löydetty ja keksitty, ja kaikki suuret, myöskin monet n. s. pienet löydöt ovat lähtenet miehen aivoista. Miksipä he eivät voisi nyt pitää pientä lomaa ja keksiä sellaista paidannappia, joka ei milloinkaan putoa pois, mutta aina on siinä, missä sen pitääkin olla? Heidän onnensa ja menestyksensä, samoinkuin heidän perheensä ja kotinsakin, riippuu ilmeisesti tästä napista. Jos se on hukassa, on mies itsekin hukassa, samoin kuin hänen vaimonsa ja palvelijansa.

Älä väitä, ettei se ole totta — tunnusta pois vain — pudonnut pieni nappi on elämäsi suurin, ehkä ainoa onnettomuus.

Ja kuitenkin putoavat ja irtaantuvat ennemmin tai myöhemmin kaikki napit. Napin luonne on näet sellainen, ettei se ikuisesti voi pysyä paikoillaan. Ellei se putoa ennen pesua, niin sen jälkeen ainakin.

Se on ehkä vuosikausia ollut paikoillaan, mutta jonakuna kauniina päivänä se on poissa. Ja sinä lausut silloin synkin ilmein sen arvelun, ehkäpä vaatimuksenkin, ettei se milloinkaan ole ollut siellä missä sen pitäisi olla, nimittäin paitasi kauluksessa tai rinnuksessa tai hihansuissa.

Yksi ainoa nappi nyt hävisi, mutta olisivathan kaikki muutkin voineet hävitä. Tosiaankin, onhan se kiusallista, että miehen vaatteissa täytyy piillä niin monta onnettomuuden mahdollisuutta.

Aikoinaan levisi huhu, että suuri kirjailija Mark Twain oli keksinyt napin, joka ei milloinkaan irtaannu. Minnekä tämä ihmiskunnan pelastaja on jäänyt? En luule nähneeni sitä kaupassa. Miljooneja, kuulemma, oli keksijä sillä ansainnut. Ehkäpä muut napintekijät tukehduttivat sen kehtoonsa pelosta, että se hävittäisi heidän omat nappitehtaansa, kukapa tietää? Tai onkohan sitä kaupassa jossakin muualla? Tai ehkä miehet eivät tahdo sitä käyttää, eivät halua luopua vanhoista tutuista huolistaan? Olen kuullut sanottavan, että ihmisen luonto on niin kummallinen, että hän eniten kaipaa totuttuja huoliaan ja ikävyyksiään, jos hän sattumalta pääsee niistä eroon. Luultava on kuitenkin, että tällä kohtaa tie on vielä avoinnna neroille.

Elleivät nerot siihen pysty, niin ehkäpä voitaisiin muuttaa paita sekä muut vaatekappaleet sellaisiksi, että ne pysyisivät päällä napeittakin, niinkuin naisten paidat ja puvut. Olihan niissäkin ennen vanhaan nappeja, mutta nykyjään ei ole enää (ellei koristeena). Ainakin naiset ihastuisivat ikihyviksi semmoisesta uudistuksesta. Ajatelkaa, ei enää jokapäiväistä pelkoa, että napit putoavat! Helpoituksen hymy leviäisi ”vaimojen usemmiten huolestuneile kasvoille”, jos miesten onnistuisi järjestää tämä asia.

Iankaikkinen probleemi on tämä: nappi ommellaan kiinni, ja kuitenkin se katoaa. Aamulla miehellä on kaikki napit tallessa ja illalla hänellä ehkei koskaan ole ollut ainoatakaan nappia.

Ilkeämielinen otaksuma on se, että mies itse kovakouraisella käsittelyllä olisi tavalla tai toisella repinyt napin irti.

Jos keksit ratkaisun, on löytösi yhtä arvokas, kuin suunnaton kultamukula maan povessa.

Näin yksinkertainen juttu voi sisältää monta tulkintaa, kuten: